Muuta / Other things
Takaisin muihin

Musta kirja

2017-02-16_16-07-30_rajaus

Omakustanne / taiteilijakirja
2017

Musta kirja

Omakustanne / taiteilijakirja
Proosafragmentteja
Valokuva 5x5 cm (viisi erilaista), esilehti painofilmiä
48 s., 105x74 cm
Kansipaperi kiiltopaperia, kansi kartonkia (200 g)
Editio 150 kpl
Nrot 1–10 lankanidottu, loput stiftattu

Musta kirja alkoi syntyä, kun purin muutaman vuoden aikana täyttyneitä muistikirjojani erästä toista kirjoitustyötä varten. Sattumoisin olin juuri aloittanut uuden Moleskinen, jossa kaikista aiemmista poiketen oli violetit kannet. Tämä järkyttävä seikka näköjään aiheutti sen, että vanhojen muistikirjojeni mustuus pisti silmään. Mustakantinen muistikirja on klisee. Siihen kirjoitetaan vakavia, epäsovinnaisia tai miehekkään melankolisia asioita. Kirjoittaisinko toisin, jos muistikirjani olisivat valkoisia tai keltaisia? Ehkäpä!

Melkein huomaamattani rupesin poimimaan moleskineistäni erilaisia levottomia ja hajanaisia mutta silti tuttuja merkintöjä, jotka eivät liittyneet käsillä olevaan kirjoitustyöhöni. Nämä alkoivat pian saada muotoa, vaatia olemassaoloa itsenäisenä kokonaisuutena. Siksi myös melko pian lopetin katkelmien keräämisen suoraan ja sellaisinaan vanhoista muistikirjoistani ja aloin kirjoittaa jotain uutta kirjallista oliota.

Materiaalista kehittyi muutamassa viikossa Musta kirja, joka ei ole autenttinen otos yksityisistä muistikirjoistani vaan keinotekoinen, julkinen kompositio, joka noudattaa omia esteettisiä ja ajatuksellisia periaatteitaan, niin kuin taideteokset aina. Vanhaa tekstiä on täydennetty uudella. Vihkolla oli työn edetessä useita hylättyjä nimiä, jotka jätin yliviivattuina näkyviin nimilehdelle.

Musta kirja se on nimeltään lähinnä siksi, että musta on sen väri. Valkoista siinä on vain teksti. (Joten siis, jos olisimme teknokraattisia reduktionisteja, kysymys olisikin ”valkoisesta kirjasta”, koska tässä ajattelussa, jota on kartettava, ”kirja = sisältämänsä teksti”.)

Vanhoista muistikirjoistani voisi koota monta vastaavaa proosafragmenttikokoelmaa, mutta on todennäköistä, että suuren osan muistiinmerkinnöistäni on tarkoitus kadota (että se itse asiassa oli syy kirjoittaa ne – pois mielestä).

Kysymys ei ole aforismeista. Inhoan aforismeja. Musta kirja sisältää proosanpaloja. Ne ovat kappaleita jostain suuremmasta kokonaisuudesta, jota vain ei (vielä tai enää) ole olemassa.

Miksi taiteilijakirja? No, mikäpä muukaan. Mustan kirjan katkelmat ja päähänpälkähdykset ovat pääosin aivan liian typeriä, häiriintyneitä tai harkitsemattomia oikeisiin kirjoihin (”koviin kansiin”) ja vaatimaan omaa mainintaa ”tuotannossani”. Toisaalta ne ovat liian vakavia, tärkeitä ja pakottavia ”jossain netissä” julkaistavaksi, sillä internetillä on merkitystä syövyttävä, kaiken sileäksi ja litteäksi tekevä vaikutus.

Taiteilijakirjan paradoksaalinen muoto, joka vetoaa kirjan tuttuun, demokraattiseen perusideaan (halpa, helposti levitettävä tiedotusväline) mutta vaatii samalla erityistä huomiota hyvin rajatulle yleisölle tehtynä käsitetaidetekona, osoittautui ainoaksi mahdolliseksi (tai ainakin mielekkääksi) tavaksi julkaista nämä ”vihan ja katkeruuden fragmentit”, jotka niin sanotusti halusin ”pois systeemistäni”. Enkä häpeä sitäkään, että nautin suunnattomasti aineellisen muodon rakentamisesta teksteille – tavasta, jolla muoto ja sisältö lakkaavat olemasta erillisiä ideoita ja muuttuvat yhdeksi. Sarjatyö on ihanaa hartaudenharjoitusta. ”Muotin luominen on neroutta”, kirjoitti Baudelaire. – Voi olla, mutta ainakin muotin käyttäminen on rukousta: kädet on sidottu kaavamaiseen suoritukseen, henki liikkuu esteettä kuin hai aalloissa. Kysymys on myös himosta, samasta, jota jotkut tyydyttävät syömällä sipsejä. Ja viimeiseksi: artefaktien valmistaminen käsi- ja sarjatyönä (mutta tietenkin: yksi kerrallaan!) on toimintaa, jossa toteutuu tiettyjä kommunistisia ihanteitani ”tuotantovälineiden ottamisesta omiin käsiin” (joskin uniikkien taideobjektien luominen niiden avulla lienee melko porvarillinen fantasia…).

Tein Mustia kirjoja 150 kappaletta, ja editio on numeroitu. Jokaisessa on liitteenä pieni hopeagelatiinivedos, joita on viisi erilaista. Ne ovat abstrakteja talvisia luontokuvia, kuvattu Yashica Samurailla, joka on kummallisimpia kameroitani, puolikino-peilikamera-kompakti, joka näyttää videokameralta ja jolla voi valottaa saman ruudun viisi kertaa nopeasti peräkkäin. Kirjojen esilehdet ovat vanhaa litofilmiä, johon olen (vaihtelevalla menestyksellä) vedostanut osia samasta Samurai-ruudusta, josta liitteenä oleva kuvakin on tehty.

Musta kirja maksaa 11 euroa, postitettuna. Jos tarvitset sen, ota yhteyttä. Kiitos!

[Editio loppuunmyyty]

  • 2017-02-16_16-07-30
  • 2017-02-16_16-05-04
  • 2017-02-16_15-45-06
  • 2017-02-16_15-56-14
  • 2017-02-16_15-58-14
  • 2017-02-16_16-00-32
  • 2017-02-16_16-06-16
  • 2017-02-16_16-03-06
  • 2017-02-16_16-02-12
  • 2017-02-17_21-57-40